Osallisuus -sanastoa

 

Osallisuutta voidaan määritellä hyvin laajasti erilaisten käsitteiden kautta. Rajanveto erilaisten käsitteiden ja määrittelyjen välillä voi olla joskus vaikeaa. Osallisuuteen liitetään usein sellaisia käsitteitä kuin osallistuminen, osallistaminen, vaikuttaminen ja valtaistaminen.

 

Osallisuus
Osallisuus (engl. inclusion tai social engagement) kuvaa yksilön kiinnittymistä yhteisöön tai mukanaoloon yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa. Osallisuudessa on kysymys kuulumisesta johonkin. Osallisuus merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista. Osallisuus voidaan nähdä syrjäytymisen vastavoimana.

 

Osallistuminen
Osallistuminen (engl. participation) on yleisesti käytetty käsite kansalaisten demokraattista roolia koskevassa keskustelussa. Osallistumisen käsitteeseen voidaan liittää kolme ulottuvuutta: sosiaalinen, toiminnallinen ja kansalaisosallistumisen ulottuvuus. Sosiaalinen ulottuvuus kuvaa sitä, että osallistuminen on mahdollista vain silloin kun toiminnassa on mukana useita ihmisiä. Toiminnallisuus puolestaan liittyy siihen, että osallistuminen on lähtökohtaisesti aktiivista toimintaa. Kolmas ulottuvuus, kansalaisosallistuminen, kuvaa sitä, että osallistuminen nähdään mahdollisuutena yhteisten asioiden hoitamiseen osallistumiselle.

 

Osallistaminen
Osallistamiseen liittyy ajatus kansalaisesta passiivisena osallistujana, jota kehotetaan tai vaaditaan osallistumaan joihinkin toimintoihin, esimerkiksi yhteiskunnallisiin hankkeisiin tai muihin toimenpiteisiin.

 

Vaikuttaminen
Vaikuttamisessa (engl. influence) on kyse muutoksen tai jonkin vaikutuksen aikaansaamisesta. Käsite poikkeaa siten esimerkiksi osallistumisesta. Vaikuttava osallistuminen puolestaan kuvaa tärkeää osallistumiseen liittyvää mielekkyyden vaatimusta: osallistumisen on oltava jollain tavalla vaikuttavaa, että se koetaan mielekkääksi.

 

Valtaistaminen
Valtaistaminen (engl. empowerment) kuvaa institutionaalisten toimijoiden, kuten hallinnon ja tiedeyhteisön, pyrkimystä parantaa kansalaisten asemaa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Valtaistamisen tarkoituksena on saada sen kohteet täysivaltaisiksi kansalaisiksi tai asukkaiksi, joilla olisi siten mahdollisuus täysipainoisesti osallistua erilaisiin osallisuustoimiin yhteiskunnassa. Heikommassa asemassa olevista ihmisistä puhuttaessa valtaistaminen tulkitaan usein sosiaalityöhön liittyväksi prosessiksi, jossa asiakkaiden tilannetta pyritään parantamaan niin, että he voivat itse tarttua omiin ongelmiinsa ja ryhtyä ratkomaan niitä.

 

Marginalisaatio
Marginalisaatiolla tarkoitetaan useimmiten valtavirran ulkopuolelle jäämisen kokemusta, johon voi myös liittyä eriasteista huono-osaisuutta. Marginalisaatio voidaan liittää esimerkiksi maahanmuuttajuuteen, etnisiin vähemmistöihin, köyhyyteen, pitkäaikaistyöttömyyteen, sosiaalityön asiakkuuteen, mielenterveys- ja päihdeongelmiin tai ylipäätään tavallisista poikkeaviin elämäntapoihin tai -kulkuihin. Marginaalista katsottuna niin sanottu ”normaali suomalainen elämä” näyttää toisenlaiselta, joskus mahdottomalta saavuttaa ja jopa poistyöntävältä. Marginaalisessa asemassa olevan ihmisen elämässä korostuvat vaativa arki yhteiskunnan reunalla sekä yksilön kohtaamat vaihtoehdottomuudet ja kontrollitoimet.

(Arja Jokinen ja Suvi Raitakari. 2011. Marginalisaatio. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. http://www.uta.fi/yky/oppiaineet/sosiaalityo/tutkimus/marginalisaatio/index.html )

 

Sosiaalinen deprivaatio
Sosiaalinen deprivaatio tarkoittaa puutetta, menetystä ja/tai perustarpeiden tyydyttämättä jäämistä eli toimintaresurssien puutteellisuutta ja ongelmien kasautumista. Sosiaalisen deprivaation käsite liittyy läheisesti eriarvoisuusteoreettisiin keskusteluihin.

(Esim. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen kansallinen toimintasuunnitelma 2001, 2003; http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1067101)

 

Sosiaalinen syrjäytyminen
Sosiaalisella syrjäytymisellä kuvataan huono-osaisuuden kasautumista. Syrjäytymisen saattavat laukaista erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset riskit, kuten työttömyys tai asunnottomuus.

(Särkelä, Mona. 2009. Miten huono-osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. s. 10)

 

Inkluusio
Inkluusiolla tarkoitetaan pääsyä yhteiskunnan järjestelmiin ja instituutioihin, ja sitä pidetään kaikkien modernien yhteiskuntien toimivuuden edellytyksenä. Inkluusio, kuten myös ”osallistumattomuus” tai ”kuulumattomuus” pitävät sisällään jonkinlaisen roolin tai johonkin kuulumisen mahdollisuuden. Lyhyesti sanottuna inkluusio voi tarkoittaa esimerkiksi johonkin kuulumista, jäsenyyttä, osallistumista, huolehtimista, asumista, olemista ym. Laajemmin ajateltuna se voidaan mieltää kaikkien ihmisten osallisuudeksi, jolloin se korostaa sitoutumista yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin sekä kansalaisten oikeuksien ja tarpeiden ymmärtämistä.

(Eräsaari, Risto. 2005. Inkluusio, ekskluusio ja integraatio sosiaalipolitiikassa. Kiistakysymysten kartoitusta. Sosiaalipoliittinen yhdistys: Janus. Numero 3/05, s. 259. https://journal.fi/janus/issue/view/3318; Saari, Aija. 2008. Inkluusio-käsite avattuna. Luonnos Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan – osallisuuden vahvistaminen työryhmälle.)

 

Huono-osaisuus
Huono-osaisuus merkitsee elinolojen, elämäntapojen ja elämisen laadun puutteellisuutta. Se liittyy läheisesti köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Huono-osaisuus voidaan jakaa taloudelliseen huono-osaisuuteen, sosiaaliseen huono-osaisuuteen, työmarkkinoilta, asuntomarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytymiseen.

(Särkelä, Mona. 2009. Miten huono-osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. s. 10)

 

Sosiaalinen pääoma
Sosiaalisesta pääomasta puhuttaessa puhutaan yhteisöllisyyteen liittyvistä asioista. Se liittyy sosiaalisen yhteisöllisiin piirteisiin, kuten verkostoihin, osallistumiseen ja luottamukseen. Ne helpottavat henkilöiden välistä kanssakäymistä, tehostavat yhteisön ja yksilöiden tavoitteiden toteutumista ja taloudellista toimintaa. Sosiaalisen pääoman käsitteen taustalla on näkemys, jonka mukaan talouskehitykseen, hyvinvointiin ja yhteiskuntien suorituskykyyn vaikuttaa fyysisen ja inhimillisen pääoman lisäksi myös sosiaalinen ympäristö.

(Tilastokeskus. 2010. Mitä sosiaalinen pääoma on?)

 

Voimaantuminen
Voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä, henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, joka jäsentää ihmisen omia päämääriä, uskoa omiin kykyihin, kontekstiin ja tunteisiin. Voimaantumisen seuraus on vahva sitoutuminen, esimerkiksi yhteisöön, omaan ammatilliseen kehitykseen tai vaikka uuden asian opetteluun. Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin, mutta se ei kuitenkaan ole pysyvä tila.

(Siitonen, Juha. 2000. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. 161-164.)

 

Käsitteiden määrittelyt on koottu useista eri lähteistä. Osallisuutta käsittelevää kirjallisuutta löydät täältä.