Rasismista
Rasismi rikkoo kolmea yhteiskunnan perussääntöä: turvallisuutta, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Turvallisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, missä liikkuessaan rodullistettu ihminen saattaa kokea uhkailua tai huutelua ja mitä paikkoja kaupungilla liikkuessaan hän oppii välttelemään. Myös häirintä sosiaalisessa mediassa ja siellä julki tuleva rasistinen nimittely ovat turvallisuusongelmia. Hyvinvoinnin ongelmia voi olla vaikeus hoitoon pääsemisessä, kun palveluiden saatavuus hoituu eriarvoisesti esimerkiksi huonon kielitaidon takia. Yhdenvertaisuus taas tarkoittaa syrjimättömyyttä kaikilla elämänalueilla, joten kaikki eriarvoisesti kohdelluksi tuleminen rikkoo yhdenvertaisuutta.
Rasismista vapaalle Suomelle on olemassa järeä yhteiskunnallinen velvoite. Lähtökohtaisesti kaikki Suomessa oleskelevat ovat suomalaisia ja nauttivat Suomen perustuslain mukaisesti yhtäläisesti ihmisarvon loukkaamattomuutta sekä yksilön vapauksia ja oikeuksia. Suomen kansalaisuutta sinänsä edellytetään ainoastaan asevelvollisuudessa, tietyissä liikkuvuuden kysymyksissä, ehdolle asettumisessa tiettyihin julkisiin virkoihin sekä presidentin- ja eduskuntavaalien äänioikeudessa. Lisäksi Suomi on allekirjoittanut lukuisia yhteiskuntamme toimintaa ja periaatteita sitouttavia ihmisoikeussopimuksia. Näitä sopimuksia on sovellettu eri tavoin osana Suomen lainsäädäntöä.
Rasismista keskusteltaessa on tärkeää päästä yli kysymyksestä, onko rasismia vai ei. Ihmisten kokemukset kertovat rasistisen syrjinnän yleisyydestä. Myös tilastollinen tutkimus on tuonut esille rasismiin liittyviä terveydellisiä ongelmia Suomen maahanmuuttajataustaisissa ja alkuperäisvähemmistöissä. Rasismi vaikuttaa monin eri tavoin ihmisen kulttuurisen taustan, kielen tai värillisyyden kautta. Esimerkiksi maahanmuuttajan suomalaisuuden kyseenalaistaminen on nationalistisesta aatteesta johtuvaa erottelua, jolla yksilön eriarvoista kohtelua voidaan oikeuttaa niin yhteisöissä kuin viranomaistoiminnassa.
Rasismin ongelmat jäävät helposti piiloon, koska Suomessa kyse on vähemmistöongelmasta. Valkoisen tai syntysuomalaisen oma kokemusperä syrjinnästä on tyystin erilainen kuin värillisen tai ulkomaalaistaustaisen. Rasismista puhuminen on myös monelle eri keskustelun osapuolelle vaikeaa, ja keskustelu usein menee puolusteluksi siitä, miten asiat ovat paremmin kuin ennen. Rasismin tutkimus on niin ikään haasteellista, koska tavalliset kyselytutkimukset eivät tavoita merkittävää osaa rodullistetusta maahanmuuttajataustaisesta väestöstä lähinnä kielihaasteiden takia. Ilmiönäkään rasismi ei ole aina yksinkertainen, eikä rasistisia tekoja aina ymmärretä syrjiviksi. Keinoja rasismista puhumiseen ja rasististen kokemusten selvittämiseen kannattaakin miettiä, ettei tämä tieto jäisi piiloon.
On tärkeää ymmärtää, että yhdenvertaisuuden vaatimus on korkealla ja että sen sisukas tavoittelu on yhteiskunnallemme hyväksi. Parempi ymmärrys rasismista on rasisminvastaisen yhteiskunnan sekä rasismista aiheutuvien ongelmien tunnistamisen, ehkäisemisen ja puuttumisen perusta.
About racism
Racism violates three groundrules of society: security, wellbeing, and equality. Problems with security can mean racialised people encountering threatening behaviour or jeering in public places that people learn to avoid when moving in the city. Harassment and name-calling on social media are also security problems. Problems with wellbeing can mean difficulty in getting treatment when the availability of services discriminates based on language. Equality means the absence of discrimination in all areas of life, so any kind of unequal treatment is a violation of equality.
There is a foundational obligation for Finnish society to deal with racism. First, everybody who resides in Finland is Finnish. According to the Constitution of Finland, everybody who resides in Finland is enshrined with the same inviolatibility of human dignity and the individual rights and freedom. Finnish citizenship is technically only for conscription, some specific rules of mobility, eligibility for specific public offices, and the right to vote in presidential and parliamentary elections. Further, Finland has signed several human rights conventions that inform and oblige many practices and principles of our society. These conventions have been adopted in many parts of the law.
In the discussion about racism it is vital to get past the question of whether it exists. People’s experiences tell about the prevalence of racist discrimination and statistical studies bring up related problems with the health of minorities with immigrant or indigenous background. Racism affects a person in many ways through their cultural background, language, or color. For example, an attitude that questions the Finnishness of an immigrant is discrimination based on a nationalist ideology that can be used to justify further discrimination in everyday life and by public agencies.
The problems of racism remain unseen, because it is a minority problem in Finland. The experiences of discrimination are totally different between a born, white Finn and a colored Finn or a Finn with immigrant background. The topic is difficult to approach for different sides of the conversation, and the conversation easily turns into defence about how things are better now than in the past. The phenomenon of racism is not always easy comprehend. Acts or gestures might not be recognised as discriminatory. Finding the right means and words to address racism is important, and an ongoing discussion is necessary so that relevant information would not remain hidden.
It is important to realise that the requirement of equality is high and difficult to achieve – and that yet equality is incredibly beneficial for a society to strive for. A better understanding of racism is the foundation for a society that works against racism to recognise, prevent, and otherwise respond to its problems.