VAPAAEHTOISEN TUKEMINEN
Kaikki tarvitsevat palautetta siitä, mitä tekevät, sekä kokemuksen, että heidän panostaan arvostetaan. Vapaaehtoistyössä arvostus näkyy mm. huomioimisena, ideoiden kuuntelemisena ja kiittämisenä. Monissa tehtävissä arvostus vaikuttaa myös vapaaehtoistyön konkreettisiin tuloksiin.
Vapaaehtoistoiminnan luonne vaikuttaa siihen, millaista tukea vapaaehtoinen tarvitsee. Ihmisten kanssa tehtävässä vapaaehtoistyössä tarvittavan tuen tarve on todennäköisesti erilaista kuin esimerkiksi luonnonsuojelun parissa tehtävän. Tässä tekstissä keskitytään yleisesti vapaaehtoisen tukemiseen eikä huomioida niitä erityispiirteitä, mitä syntyy esimerkiksi sellaisessa vapaaehtoistyössä, jossa saatetaan kuulla henkisesti hyvin kuormittavia asioita:
Vastuuhenkilöt avainasemassa
Vapaaehtoinen tarvitsee arjessa kokemuksen siitä, että hänen panoksensa nähdään tärkeäksi ja häntä arvostetaan. Tässä ovat keskeisessä roolissa ne, jotka vapaaehtoisen kanssa ovat tekemisissä: organisaatiosta riippuen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori tai muut vapaaehtoistoiminnan vastuuhenkilöt.
Vapaaehtoisten tukemisen kannalta olennaista onkin, että vastuuhenkilöt on selkeästi määritelty, ja heille on osoitettu riittävät resurssit. Tarvitaan aikaa yhteydenpitoon, kiireettömään kohtaamiseen, ajatustenvaihtoon ja kokemusten jakamiseen. Tarvitaan myös aikaa tehdä vapaaehtoistoiminasta sellaista, että se tukee organisaation tavoitteita mahdollisimman hyvin. Näin toiminta on myös mielekästä vapaaehtoisille.
Myös sillä on merkitystä, miten vapaaehtoiseen asennoituvat kaikki ne, jotka hänen kanssaan työskentelevät. Parhaimmillaan myös muut vapaaehtoiset ovat osa tukiverkostoa ja auttavat kokemaan vapaaehtoistyön merkitykselliseksi.
Selkeät käytännöt tukevat vapaaehtoista
Vapaaehtoistoiminta saa hyvän alun, kun jokaiselle vapaaehtoiselle löytyy hänelle sopiva tehtävä, pelisäännöt ovat selvillä, ja perehdytys on riittävää.
Arkinen tuki voi yksinkertaisimmillaan olla sitä, että tehtävät ovat selvillä jokaisena vapaaehtoispäivänä, ja tarjolla on apua silloin, kun vapaaehtoinen sitä tarvitsee. On tärkeää, että jokainen vapaaehtoinen tietää, kehen ottaa yhteyttä, jos hänelle tulee ongelmia, huolia tai kysyttävää. Silloin hän voi kokea, ettei ole yksin haastavammissakaan tilanteissa.
Pidä yhteyttä ja järjestä tapaamisia
Kysele vapaaehtoisten kuulumisia ja pidä esillä erilaisia palautekanavia. Säännöllinen yhteydenpito myös etävapaaehtoisiin, esimerkiksi sähköposti tai puhelinsoitto kerran kuussa, luo tunnetta arvostuksesta ja yhteisöön kuulumisesta.
Ota vapaaehtoiset mukaan yhteisiin palavereihin, koulutuksiin ja virkistystapahtumiin. Järjestä lisäksi vapaaehtoisten omia tapaamisia ja koulutuksia, joissa voidaan virkistyä, keskustella, jakaa kokemuksia ja suunnitella tulevaa.
Esimerkiksi Kierrätyskeskuksessa eri toimipisteissä toimivien suomen kielen kerhojen ohjaajille järjestettiin yhteinen tapaaminen. Tässä tilaisuudessa he saivat jakaa kokemuksia kerhotoiminnasta. Tapaamisessa myös suunniteltiin yhdessä tulevaa ohjelmaa ja vaihdettiin ideoita kerhotoimintaan. Vertaistapaaminen sai vapaaehtoisilta hyvää palautetta, ja myös toiminnan kehittämisen näkökulmasta siitä oli paljon hyötyä.
Tapaamiset voivat sisältää myös työohjauksellisia keinoja. Toisissa vapaaehtoistehtävissä myös varsinainen työnohjaus, esimerkiksi ryhmissä, on tarpeen. Näin on erityisesti, jos vapaaehtoistehtävässä tulee eteen vaikeita asioita, joita on hyvä päästä käsittelemään ammatti-ihmisen kanssa. Työnohjauksessa voi jakaa omia kokemuksia ja saada vertaistukea. Siellä on myös mahdollista puhua vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvista asioista.
Kerää palautetta ja huolehdi ilmapiiristä
Vapaaehtoisten jaksamista voidaan tukea myös monilla muilla tavoin, kun toimintakäytäntöjä luodaan. On hyvä toteuttaa muun muassa palautekyselyitä, kehittää toimintaa niiden pohjalta ja tiedottaa kyselyn tuloksista. Tämä kertoo samalla kyselyyn vastaaville, että heidän mielipiteillään on väliä.
Joskus vapaaehtoinen saattaa myös tarvita lomaa. Vapaaehtoisen tukemiseen kuuluu, että tämä tarve huomataan. Tällöin on ennen kaikkea vastuuhenkilön tehtävä ottaa asia vapaaehtoisen kanssa puheeksi ja suositella taukoa. Jos vapaaehtoinen jää tauolle, hänen kanssaan on tärkeä sopia, milloin häneen voidaan ottaa uudelleen yhteyttä.
Vapaaehtoinen saattaa myös haluta lopettaa. Tarvittaessa vastuuhenkilön on tärkeä tukea lopettamispäätöstä.