OSALLISTAVAT ARVIOINTIMENETELMÄT
Osallistavassa arvioinnissa käytetään eri toimijoita osallistavia menetelmiä ja he myös osallistuvat arviointiin. Osallistavassa arvioinnissa tiedonkeruu- ja analysointimenetelmät edistävät eri toimijoiden demokraattisen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin
Pienet onnistumistarinat on laadullinen THL:n luoma arviointityökalu, joka on tarkoitettu osallisuutta edistävän toiminnan arviointiin.Arviointityökalun avulla voidaan selvittää vaikutusmekanismeja eli sitä, miten toiminta on onnistunut edistämään osallistujien osallisuuden kokemusta ja millaiset toimet ovat vaikuttavia.
Osallisuusindikaattori
Osallisuuden kokemusta voidaan mitata THL:n kehittämällä osallisuusindikaattorilla (Experiences of Social Inclusion Scale, ESIS).
Osallisuusindikaattori muodostuu kymmenestä väittämästä, jotka kartoittavat vastaajan kuuluvuuden tunteita, tekemisten merkityksellisyyttä ja toimintamahdollisuuksia. Väittämien vastaukset sijoittuvat jatkumolle, jonka toinen ääripää edustaa osattomuuden kokemusta ja toinen osallisuuden kokemusta.
Osallisuuden arviointi asiakastyössä
Helsingin Nuorisasiainkeskuksen laatima ja Innokylästä löytyvä työkalu Työkalu on suunniteltu työyhteisön ja/tai palvelua tarjoavan ammattilaisen arviointivälineeksi. Tarkoitus arvioida, miten ideointi-, tieto-, suunnittelu-, päätöksenteko, toiminta- ja arviointiosallisuus toteutuvat toiminnassa.
Esimerkkejä osallistavista arviointimenetelmistä
Arviointiakvaario
Tavoite: Arviointiosaamisen lisääminen esimerkkien avulla ja ideoiden herääminen oman työn kehittämiseen
Kuvaus: Akvaariossa on aluksi lyhyt alustus. Sen jälkeen tapausesimerkki kuvataan ja esitetään kolme arviointikysymystä, joita tapausesimerkki toivoo akvaariossa käsiteltävän. Akvaariossa mietitään, mm. miten arviointi kannattaisi toteuttaa. Akvaario toteuttamisessa on viisi vaihetta, jotka käydään läpi tietyssä järjestyksessä.
KKK – kirjoita, kuuntele, kiteytä (palautekeskustelun menetelmä):
KKK-palautemenetelmä sopii isompien ryhmien tai työyhteisöjen tietyn toiminnan arviointi- ja palautekeskustelun toteuttamiseen.
Eteneminen:
Pienryhmien muodostaminen: muodostetaan tarkoituksenmukaiset pienryhmät, esim. vastuualueiden mukaan
Jokaiselle ryhmälle valitaan joukosta puheenjohtaja, jonka tehtävät ovat:
- pitää tehtävänannon eri vaiheet aikataulussa
- jakaa puheenvuoroja tehtävänannon toisessa ja kolmannessa vaiheessa
- vastata kirjattavista muistiinpanoista
- esitellä muistiinpanot kaikille päätteeksi
Jokainen ryhmä käsittelee kolmea erikseen määriteltyä arvioitavaan toimintaan liittyvää kysymystä (esim.):
- Mitkä asiat toimivat parhaiten ja miksi?
- Mikä ei toiminut ja miten asia korjataan?
- Välitä hyvä käytäntö kaikkien hyödynnettäväksi?
Työskentelyn eteneminen pienryhmissä:
K = Kirjoita yksin, hiljaa 10min *Kirjaa paperille*
K = Kuuntele EI kritiikkiä 20min *Esittele ajatuksesi ryhmälle, jokainen vuorollaan, muut hiljaa*
K = Kiteytä valikoikaa yhdessä tärkeimmät asiat, kirjatkaa 15 min *Kirjatkaa yhteenveto*
Kunkin ryhmän puheenjohtaja esittelee yhdessä kirjatun yhteenvedon.
Jokainen ryhmä palauttaa koneella kasatut yhteenvedot sovitulle henkilölle ja yksittäinen ryhmän jäsen palauttaa paperit samalle sovitulle henkilölle koostamista varten. Yhteenvedot jaetaan tiedoksi kaikille ja hyödynnetään toiminnan kehittämistä varten. (www.innokyla.fi)
Kollektiinen muistelu ja tarinaviiva
Tavoite: Ryhmän/projektin toiminnan arviointi tietyllä ajanjaksolla
Tarvikkeet:
- taulu tarinaviivaa varten (liitu- tms. taulu, jolle voi kirjoittaa)
- eri värisiä tarralappuja osallistujamäärän mukaan, punaisia ja vihreitä tarralappuja arviointiin
- kyniä
Kollektiivinen muistelu ja tarinaviiva – arviointimenetelmän tarkoituksena on kartoittaa ja tarkastella esimerkiksi projektin tilannetta jälkeenpäin tietyltä ajanjaksolta. Kollektiivinen muistelu auttaa näkemään kokonaisuuden; mitä kaikkea ajanjaksolla on tapahtunut, kuka tehnyt mitäkin ja minkälaisia syy-seuraus-suhteita eri tilanteista tai tapahtumista löytyy. Kollektiivisen muistelun tuloksena syntyy tarinaviiva, jota tarkastelemalla pystyy näkemään asioiden ja tilanteiden kehittymisen eri vaiheet suunnitelmista toteutukseen.
Kuvaus: Ensin valitaan ajanjakso (esim.puoli vuotta), jonka aikaista toimintaa ja tapahtumia tarkastellaan. Jokainen työntekijä/ryhmäläinen miettii aluksi itsekseen ajanjakson merkittäviä (työ)tapahtumia ja kirjoittaa nämä (jokaisen tapahtuman erilliselle) tarralapuille.
Seuraavaksi tarralaput kiinnitetään seinälle tarinaviivalle. Tarinaviiva on esimerkiksi liitutaululle tai fläpeille piirretty aikajana, jossa kuvataan tarkastelun kohteena olevaa ajanjaksoa. Samalla kun osallistujat kiinnittävät lappuja aikajanalle, he kertovat tunnelmiaan ja taustoja lapuille kirjaamistaan asioista. Samalla keskusteltiin tapahtumien kehittymisestä aikajanalla.
Kokonaistarkastelun jälkeen siirrytään arviointiin. Jokaiselle osallistujalle annetaan kolme vihreää ja kolme punaista lappua, joihin kirjataan kaikista tarinaviivalle kiinnitetyistä lapuista positiivisimmat (vihreä) ja negatiivisimmat (punainen) tapahtumat, Ryhmässä käydään keskustelua esille tulleista tapahtumista.
Lisätietoja: Horelli, Liisa & Sotkasiira, Tiina (toim.) 2003: Töpinäksi! Nufon itsearviointi- ja menetelmäopas.
Missä mennään?
Tavoite: Välillä on hyvä tarkistaa kurssi ja miettiä, missä ollaan menossa – tämä menetelmä sopii esimerkiksi projektin ohjausryhmän tai johtoryhmän itsearviointiin.
Kuvaus: Fläppitaululle piirretään iso laiva, jossa on aurinkokannen ja konehuoneen lisäksi erilaisia tiloja, makuuhyteistä kuntosaliin. Kutakin ohjausryhmän jäsentä pyydetään vuorollaan piirtämään itsensä laivalle ja kertomaan, miksi hän valitsi juuri tuon paikan. Jos kaikki uivat laivan perässä sukellusveneestä roikkuen on tilanteelle syytä tehdä jotakin. Huolestuttavaa on sekin, jos suuri osa ohjausryhmän jäsenistä makaa levon tarpeessa aurinkokannella. Kuka ohjaa projektilaivaa?
Lisätietoja: Horelli, Liisa & Sotkasiira, Tiina (toim.) 2003: Töpinäksi! Nufon itsearviointi- ja menetelmäopas
Jana
Tavoite: Arvioida toimintaa janan avulla
Kuvaus: Huoneen lattialle kuvitellaan jana, jonka on oltava niin pitkä, että kaikki osallistujat mahtuvat seisomaan sen päällä. Janan päät ovat ”erittäin hyvä – erittäin huono” ja keskellä on vaihtoehto ”en osaa sanoa”. Vetäjä esittää kysymyksen (esim. Millaisen arvion annat siitä, kuinka hyvin toiminta on onnistunut tavoitteiden toteuttamisessa?). Kukin osallistuja asettuu janalle, omaa näkemystään vastaavaan kohtaan. Keskustellaan kokemuksista yhteisesti.
Lisätietoja: Horelli, Liisa & Sotkasiira, Tiina (toim.) 2003: Töpinäksi! Nufon itsearviointi- ja menetelmäopas.
Värikoodiäänestys
Tavoite: Värikoodi-äänestys on nopea ja havainnollinen arviointitapa, silloin, kun halutaan selvittää esimerkiksi suuren kokousyleisön mielipide yhtaikaa.
Toteutus: Jokaiselle on jaettu punainen, keltainen ja vihreä paperi. Salin edestä arvioija kysyy yleisön mielipidettä arvioitavista asioista ja yleisö nostaa ylös sen paperin, joka kuvaa omaa mielipidettä parhaiten. Värikoodien merkitykset on otettu liikennevaloista. Ongelmana tässä menetelmässä on vastausten tallentaminen. Miten muistetaan ja saadaan todisteet arvioinnin tuloksista? Mahdollisia keinoja ovat ainakin valokuvaaminen ja summittainen prosentuaalinen muistiinmerkitseminen.
Värikoodiäänestyksen esivalmistelut:
- Väripapereiden tarkoitus kerrottava ja kysymysten on oltava riittävän yksinkertaisia vastattavaksi.
- Esilämmittely helpoilla kysymyksillä.