Paikallista kansalaistoimintaa ei tueta riittävästi, vaikka se on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, todetaan Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Demos Helsingin tuoreessa tutkimuksessa.
Tutkimukseen kuuluvassa kyselyssä vain vajaa neljännes kansalaistoimijoita edustavista vastaajista koki, että kansalaistoimijat on huomioitu hyvin viranomaisten varautumistyössä. Julkisen hallinnon edustajilla oli kautta linjan kansalaistoimijoita myönteisempi käsitys yhteistyöstä.
Kyselyssä vain kolmannes kansalaisyhteiskuntaa edustavista vastaajista koki, että yhteisön toiminta-alueella ihmiset pitävät haavoittuvimmista huolta. Maaseudulla tilanne koettiin paremmaksi kuin kaupunkimaisilla alueilla. Yksi kansalaistoiminnan monista merkityksistä on se, että kansalaistoimijat pystyvät tavoittamaan ihmisiä, joita muut eivät. Esimerkiksi järjestöjen ylläpitämät matalan kynnyksen kohtaamispaikat voivat olla joidenkin haavoittuvassa asemassa olevien ainoa yhteys yhteiskunnan instituutioihin.
Tutkijat ovat laatineet joukon suosituksia kansalaistoiminnan tukemiseksi. Suositukset liittyvät verkostotoimintaan, tietoon ja resursseihin.
Tutustu tutkimuksen tuloksiin Tieto käyttöön -verkkosivuilla.